Astrologinen sanakirja

Mikä tahansa kartan kahdesta tasosta: ASC-DS tai MC-IC -akseli.

Apogee:

(Kreik. Apogaios - maasta poispäin) Taivaankappaleen sijainti radallaan kauimpana maata. Erityisesti puhutaan Kuun apogeesta (vrt. perigee).

Arabialaiset pisteet:

Matemaattisesti laskettavia abstrakteja pisteitä kartalla. Niistä tärkein on Pars Fortuna eli "onnenpiste". Onnenpiste lasketaan kaavalla: AS+Kuu-Aurinko tai ottamalla huomioon päivä- ja yökartan erilaisuuden, jolloin päiväkartan onnenpiste syntyy kuten edellä, mutta yökartassa AS+Aurinko-Kuu. Onnenpiste on hieman toisin ajateltuna Kuun vaihe siirrettynä kartalle askendentin kautta. Arabialaisia pisteitä on useita kymmeniä ja uusiakin on viime vuosisatoina kehitelty.

Askendentti:

(Lat. ascendere - nousta) tiettynä hetkenä itäisessä horisontissa nouseva kohta eläinrataa, lyhenteenä AS tai ASC.

Aspekti:

(lat. aspectus - näkökulma) kahden taivaankappaleen välinen kulmasuhde.

Aspektikuvio:

(lat. aspectus - näkökulma) kolmen tai useamman planeetan muodostama erityinen geometrinen kuvio. Aspektikuvioista tavallisin on T-risti, muita ovat Mystinen Suorakaide, Yod, Iso Risti, Leija, Trapetsi jne.

Asteroidit:

(lat. aster=tähti)Asteroidit ovat pieniä taivaankappaleita, tähtitaivaan murusia. Suurin osa niistä kiertää aurinkokuntaa Marsin ja Jupiterin välisellä asteroidivyöhykkeellä. Asteroidit ovat todennäköisesti muinoin hajonneen planeetan sirpaleita. Asteroideja alettiin löytämään 1800-luvun alussa ja nykyisin niitä on tunnistettu kymmeniä tuhansia. Suurin asteroidi on Ceres, jonka läpimitta on 933 km. Neljä klassista asteroidia ovat Ceres, Pallas, Juno ja Vesta. Useimmat astrologiset ohjelmat antavat mahdollisuuden käyttää niitä planeettojen ohella. Asteroidien tulkinta liittää ne vahvasti naisen elämän perusteemoihin.

Astetulkinnat:

Jokainen planeetta ja akseli on eläinradalla tietyssä merkissä ja tietyssä asteessa ko. merkkiä. Astetulkinnat ovat visionäärisiä kuvia, jotka on liitetty kuhunkin eläinradan asteeseen. Tunnettuja Astetulkintoja tekivät mm. Sepharial, Charubel, Wemyss ym. Tällä hetkellä suosituin astetulkinta on Elsie Wheelerin visiot, ns. saabiset symbolit (Sabian Symbols), jotka Marc Edmund Jones muokkasi ja joita Dane Rudhyar tulkitsi edelleen Astrologinen Mandala -kirjassaan.

Astro*karto*grafia:

Astrologisen kartan tekijät voidaan levittää maapallon pinnalle siten, että jossain kohdassa kukin planeetta nousee, laskee, on MC:llä ja IC:llä. Astro*karto*graafiset kartat näyttävät maapallon tai osan siitä ja kertovat missä päin maapalloa planeettamme ovat akseleilla. Tämän karttatyypin kehitti Jim Lewis 80-luvulla. Astro*karto*grafia on toinen perustyyppi ja Local Maps (paikallisavaruuskartat - "ilmansuuntakartta") toinen karttatyyppi samaa asiaa.

Astrologian lajit:

1. Syntymäastrologia -ihmisen olemus astrologian valossa.

2. Mundaaniastrologia - ns. poliittinen astrologia tutkii yleismaailmallisia ja poliittisia tapahtumia suhteessa astrologian symboliikkaan.

3. Horaariastrologia - ns. aika-astrologia tutkii tietynä ajanakohtana tehdyn kysymyksen vastausta astrologian symboliikan valossa.

4. Elektioastrologia - tutkii jonkin tapahtuman ja aloituksen mahdollisuuksia astrologian kannalta.

5. Tieteellinen astrologia - tutkii astrologian ja tieteen välistä suhdetta, tekee kokeita ja esittää hypoteeseja astrologisten mallien toimintamekanismeista.

6. Vulgääriastrologia - käsitys astrologiasta "horoskooppimerkkien" eli aurinkomerkkiastrologian ja manipuloidun yleisen mielipiteen valossa.

Auringon paluu (Solar Return):

Apukartta, jossa Auringon paluun hetki lasketaan halutulle vuodelle ja saadaan Auringonpaluukartta, joka heijastaa vuoden tendensssejä ihmisen elämässä. Paluukarttaa verrataan syntymäkarttaan. Myös Kuunpaluukarttoja voidaan tehdä samalla periaatteella sekä muiden planeettojen paluukarttoja. Vain Plutopaluukarttaa kysytään vähemmän...

Aurinkokaari (Solar Arc):

Erityisesti saksalaisen koulukunnan suosima edistysmenetelmä, jossa planeetat ja akselit liikkuvat eteenpäin samalla nopeudella millä Aurinko liikkui syntymäpäivänä. Auringon nopeus vaihtelee vuoden mittaan ollen alhaisimmillaan 57' ja nopeimmillaan 61' joten suurista eroista ei ole kyse. Karkeasti sanoen syntymäkartan asemiin lisätään noin aste vuosittain. Erityistä painoa on silloin kun tietyn planeetan asema aurinkokaaren mittaamana tulee konjunktioon jonkun toisen planeetan tai kahden planeetan keskipisteen kanssa.

Ayanamsa:

Sana tarkoittaa sanskriitin kielellä osapuilleen "tasausastetta". Intialaisessa sideerisessä astrologiassa käytetty sideerisen ja trooppisen eläinradan erotus. Eroa on määritelty eri perustein, mutta kaikkein kunnianarvoisin lienee Lahirin määrittelemä Ayanamsa (ks. Sideerinen eläinrata). Seuraavat auktoriteetit eroavat jonkin verran Ayanamsan pituudessa:

Deklinaatio:

Taivaankappaleen poikkeama ekvaattorilta pohjoiseen N tai etelään S. Jos kaksi planeettaa ovat deklinaatioiltaan samoissa asteissa esim. Venus N 6.37° ja Mars N 7.03°, tällaista kutsutaan paralleeliksi. Se on perinteisesti katsoen vaikutukseltaan kuten konjunktio.

Deskendentti:

(lat. descendere - laskeutua korkealta) tiettynä hetkenä läntisessä horisontissa laskeva kohta eläinrataa, DC

Disposiittori :

((lat. dispositio=taipuvaisuus, luontumus - tässä yhteydessä ominaisuuksien samankaltaisuus). Disposiittori käännetään useimmiten "hallitsijaksi". Kutakin merkkiä hallitsee tietty planeetta, jonka ominaisuudet vastaavat merkin ominaisuuksia. Mars hallitsee Oinasta jne.

Dwad:

(sanskriittia merkiten 12.osaa) eläinradan merkin jako 12 osaan niin että jokainen osa käsittää 2½ astetta. Ensimmäinen dwad kutakin merkkiä edustaa merkkiä itseään, seuraava dwad seuraavaa merkkiä jne. Dwad -alajako on siis "eläinrata merkin sisällä". Käytetään hienontamaan merkin laadullista olemusta.

Efemeridi:

(lat. ephemeris=päiväkirja, päivittäinen merkintä) Tänään kirjan muotoinen tähtitaulukko, johon on merkitty Auringon, Kuun ja planeettojen asemat joka päivälle. Efemeridi on tärkeä astrologin työkalu vaikka tietokoneet laskevat kartan. Efemeridistä saa tietoa planeettojen aspekteista, nopeudesta, pimennyksistä, Kuun solmuista ja muista taivaallisista tapahtumista.

Ekliptika

(kreik. Ekleipein - olla ilmestymättä) eläinradan vyöhykkeen keskikohta, jossa kuun ja auringon kohtaaminen synnyttää auringonpimennyksen - siitä alkuperäinen nimi.

Ekvaattori:

(lat. aequator - tasoittaja) maapallon ekvaattori on suuri ympyrä, joka on suorassa kumassa maan napoihin. Taivaanekvaattori on taivaalle heijastettu maan ekvaattoria vastaava taso.

Eläinrata:

(kreik. Kyklos zodiakos - eläinten piiri) Vuoden kierron 12 symbolista vaihetta Auringon ja planeettojen näennäinen rata, vyöhyke, jota pitkin planeetat, Aurinko ja Kuu näyttävät maasta katsoen liikkuva. Eläinrata on astrologian tärkein viitekehys.

Eläinradan merkki:

30 asteen suuruinen osa - tai paremminkin vaihe - eläinradan kokonaiskierrossa.

Geosentrinen:

(kreik. geo -maa). Astrologian näkökulma todellisuuteen lähtee omasta ihmisyydestä ja ihmisen ainoasta asuinpaikasta (ainakin toistaiseksi) maasta.

GMT:

(Greenwich Mean Time) Universaaliaika nollameridiaanilla, nykyisin käytetään lyhennettä UT (Universal Time). Greenwich oli pieni kaupunki Lontoon lähellä (nykyisin osa Lontoota) jonka vanhan observatorion perustus valettiin astrologian valitsemana ajankohtana. Maailman aikasysteemin nollameridiaani vuodesta 1884. Sijainti 0.00.00 itään.

Hampurin koulukunta :

Ks. keskipisteet

Harmoniat:

Harmonia merkitsee planeetan tai muun kartan tekijän sijainnin kertomista tietyllä perusluvulla. Jos esim. Aurinko on kartalla 12 astetta Oinasta, Auringon 8.harmonia on 8 * 12 = 96 eli 6 astetta Rapua. Harmoniakarttoja käytetään horoskoopin aspektien tarkempaan tutkimiseen. Harmonia-opin takana on vahvasti brittiläinen astrologi John Addey.

Heliakkinen nousu:

(Kreik. Helios - Aurinko). Joku planeetta tai kiintotähti voi nousta "auringon keralla" jolloin puhutaan heliakkisesta noususta. Faaraoiden Egyptissä tärkein oli Sirius-tähden heliakkinen nousu heinäkuussa, jolloin Niilin tulvat alkoivat.

Heliosentrinen:

(kreik., Helios -Aurinko, centrum-keskellä) Aurinkokeskeinen järjestelmä. Kopernikus osoitti 1543, että maa ja planeetat kiertävät Aurinkoa, kiintotähteä. Astrologia toisaalta on ihmiskeskeistä ja toisaalta se on sidottu ihmisen asuinpaikkaan, maahan. Planeettojen asema voidaan laskea helposti myös aurinkokeskeisesti ja jotkut astrologit käyttävät näitä rinnan maakeskeisen astrologian kanssa. Silti kunnollista heliosentristä astrologiaa ei ole syntynyt.

Horoskooppi:

(kreik. Hora - tunti, skopos - seuranta) alkuperäinen nimi astrologiselle kartalle. Kaksiulotteinen kaavio syntymähetken aikana vallinneesta aurinkokunnan jäsenten asemasta maapallon tietystä kohdasta katsottuna. Muita vastaavia nimityksiä ovat tähtikartta, syntymäkartta, radix-kartta.

Humanistinen astrologia:

Astrologian suuntaus, joka korostaa astrologisen perinteen uudelleentulkintaa ja astrologisen symboliikan vastaavuutta psykologisen, holistisen ja spirituaalisen ymmärryksen kanssa. Suunnan keskeinen henkilö oli Dane Rudhyar (1895-1985), joka vaikutti kirjoillaan ja näkemyksillään kokonaisiin sukupolviin.

Imum Coeli:

(lat. - taivaan alin kohta) syntymäpaikan meridiaanin alin kohta IC - 4. huoneen kärki.

Keskipiste (puolituspiste):

midpoint (engl.) mittpunkt (saksa) on kahden planeetan tai planeetan ja akselin välinen keskikohta eläinradan asteissa mitattuna. Keskipisteillä on pitkähkö historia, mutta vasta 1920-luvulta lähtien saksalaiset astrologit kehittivät sen pitkälle omaehtoiseksi tulkintamenetelmäksi. Kahden planeetan keskipisteessä symboloituu kummankin planeetan merkitys. Keskipisteet ovat osa symmetristä astrologiaa, joka käyttää 90 asteen tai 45 asteen kiekkoja hyväkseen. Witte, Sieggrün, Lefeldt, Rudolph, Brummund, lievemmässä määrin Ebertin ovat keskipisteiden johtavia nimiä.

Kevätpäivän tasauspiste:

(lat. vernalis=kevät, equinox, joka merkitsee sekä tasapainoa ("equi") että yötä ("nyx"), hetki jolloin maan ekvaattori on kääntynyt Aurinkoon niin että molemmat pallonpuoliskot saavat yhtä paljon Auringon valoa ja yö ja päivä ovat yhtä pitkiä. Kevätpäiväntasaus tapahtuu nykyisin keskimäärin 21.3., mutta se vaihtelee vuosittain. Tämä on myös trooppisen eläinradan alku, 0 astetta Oinasta.

Kiintotähdet:

Lähin kiintotähti on Aurinko. Muita kiintotähtiä käytetään astrologiassa joko yksinkertaisesti niiden planeettakonjunktioita tulkitsemalla tai kuten nykyään Bernadette Bradyn koulukunnan innoittamana niiden paraneja soveltamalla. Kiintotähdillä on perinteisiä, traditioista nousevia ominaisuuksia, mutta tulkinnan muokkausta on myös tapahtunut.

Konstellaatio:

(lat. tähtiryhmä) Kiintotähtien muodostama kuvio, joille annettiin Kreikassa ja muualla eläinten nimiä. Astronomian käytännön mukaan konstellaatiota on eläinradalla 13, myös Käärmeenkantaja kuuluu mukaan ja niiden laajuus vaihtelee. Konstellaatio on erotettava eläinradan merkeistä, jotka ovat tasasuuria avaruudellisia merkkejä.

Kosmobiologia:

Saksalaisen astrologinen suuntaus, joka korostaa keskipisteiden (mittelpunkt, halbsumme) käyttöä kartan tulkinnassa. Reinhold Ebertin (1901-1988)on sen tunnetuin edustaja. Kosmobiologia -nimityksellä Ebertin toivoi ottavansa etäisyyttä perinteiseen astrologiaan.

Kulma:

Mikä tahansa kartan akselin pää eli AS-DS, MC-IC, VTX-AVX

Kulmahuone:

1. 4. 7. ja 10. huone.

Latitudi:

Taivaankappaleen asema ekliptikalta pohjoiseen N tai etelään S.

LMT:

(Local Mean Time. paikallinen keskiaika) aiemmin kun sovittuja aikavyöhykkeitä ei ollut, oli käytössä paikkakunnan sijaintiin perustuva keskiaika. Siten Helsingin paikallisaika oli 1 tunti 39 minuuttia ja 49 sekuntia edellä maailman yleisaikaa koska Helsingin pituuspiiri on 24.58 itään. Suomi siirtyi Itä-Euroopan vyöhykeaikaan, joka on kaksi tuntia edellä maailman yleisaikaa 1.5.1921.

Lohikäärmekartta:

(engl. Draconic chart) Lohikäärmekartta perustuu Kuun solmuihin. Se on johdannaiskartta, joka lasketaan niin, että otetaan Kuun noususolmun etäisyys eläinradan 0 -asteesta ja saman verran asteita siirretään kaikkia kartan tekijöitä (planeettoja ja akseleita) eteenpäin kuin noususolmu on edellä 0-astetta Oinasta tai siirrretään taaksepäin niin monta astetta kuin noususolmu on jäljessä 0-astetta Oinasta. Lohikäärmekartan nimi pohjautuu Solmujen mytologiseen hahmoon, Lohikäärmeeseen, joka muinaisissa kulttuureissa näytti syövän Auringon ja Kuun pimennysten hetkellä (koska pimennykset tapahtuvat aina Solmujen lähellä).

Lukumystiikka:

Lukumystiikan kaksi suurta nimeä, Pythagoras ja Johannes Kepler vaikuttivat molemmat suuresti astrologian kehitykseen. Luvuilla ja lukujen suhteilla ja harmonioilla on luja yhteys erityisesti astrologian aspektioppiin. Aspekti on kulmasuhde kahden planeetan välillä ja aspektin luonne määräytyy sen mukaan, mikä osa sen osoittama kulma on koko ympyrästä (360 astetta). Samoin harmoniaoppi (ks. harmoniat) on perustaltaan samaa kuin Pythagoraan värähtelyoppi.

Lunaatio:

(lat. luna - kuu) kerran 29.5 vrk tapahtuva uusikuu, eli Auringon ja Kuun konjunktio. Lunaatio Kuun solmujen lähellä tuottaa pimennyksen.

Medium Coeli:

(lat. taivaan keskikohta) syntymäpaikan meridiaanin kulminaatio, MC, 10. huoneen kärki.

Meridiaani:

(lat. meridien - keskipäivä) suuri ympyrä, joka kulkee horisontin itä- ja länsipisteiden ja zeniitin ja nadiirin kautta.

Meridiaanin kulminaatio:

Ekliptikan korkein kohta taivaalla; usein käytetty nimeä "keskitaivas" (MC), joka on vähän epätarkka ilmaisu, mutta kotiutunut käytäntöön.

Musta Kuu:

Oletettu tekijä kartalla, teknisesti Kuun kiertoradan apogeum, maata lähin oleva kohta kiertorataa. Musta Kuu on erityisen suosittu ranskalaisessa ja venäläisessä astrologiassa. Musta Kuu saa symboliikkansa mytologian Lilith -hahmosta, joka oli apokryfisen kertomuksen mukaan Aatamin ensimmäinen vaimo, seksuaalisesti hillitön nainen, joka joutui lähtemään paratiisista. Myöhemmin Lilith liitettiin yöllisiin succubeihin, tiedostamattomiin naisellisiin energioihin ja vaistotoimintoihin.

Nadiiri:

Ekvaattorin etelänapa.

Onnenpiste:

(lat. Pars Fortuna) matemaattinen piste, joka saadaan lisäämällä askendentin pituusasteeseen Kuun vastaava ja vähentämällä tästä Auringon pituusaste. Pars Fortuna on toisin sanoen samassa suhteessa askendenttiin kuin Kuu on Aurinkoon. Onnenpiste voidaan laskea myös kääntämällä laskujärjestys jos on kyse yösyntymästä (AS+Aurinko-Kuu). Onnenpiste oli alunperin materiaalisen ja taloudellisen onnen symboli, myöhemmin psykologinen viite siitä miten ihminen toteuttaa perusolemustaan saaden siitä tyydytystä ja "onnea" eli eheyttävää voimaa (vrt. käsitettä Daimon - ihmisen "suojelusenkeli" tai kohtalonkutoja).

Out of bonds:

(engl. kirjaimellisesti: rajojensa ulkopuolella). Planeetat voivat ylittää ekvaattorin kallistumakulman eklipitikaan nähden ollen joskus enemmän kuin 23.26 astetta joko pohjoiseen tai etelään. Tämä tapahtuu vain planeetan (tai Kuun) ollessa Kaksosissa/Ravussa tai Jousimiehessä/Kauriissa. Ekvaattorin kallistuskulman ylitystä pidetään planeetan "villlinä tilana", se ylittää käyttäytymisellään normaalit rajansa.

Paran:

(lyhennys sanasta paranatellonta). Kiintotähti, joka osuu samanaikaisesti kartan akselille kun joku planeetta osuu toiselle akselille, on paranissa ko. planeettaan. Kun esim. Merkurius nousee samaan aikaan kun kiintotähti Regulus on keskitaivaalla, Reguluksen paraania tulkitaan yhdessä Merkuriuksen aseman kanssa. Paranit ovat eräänlaisia "kanssakulkijoita" tulkinnassa. Australialainen Bernadette Brady on erityisesti tulkinnut paraneja nykyisessä astrologiassa.

Perigee:

(Lat. Perigaios - lähellä maata) Taivaankappaleen sijainti lähimpänä radallaan maahan nähden. Erityisesti Kuun perigee ja apogee ovat vakiintuneet kielenkäyttöön. Ollessaan perigeessä Kuu on noin 350000 km päässä ja apogeessa noin 400000 km etäisyydellä maasta. Tällöin Kuun vuorokautinen vauhti myös vaihtelee ollen pienimmillään apogeessa 11.48 astetta ja suurimmillaan perigeessä 15.16 astetta.

Planeetat:

(Kreikkaa, Planasthai" - vaeltaa). Planeetta tarkoitti kreikkalaisille "taivaan kiertolaista". Astrologiassa on Aurinko ja Kuu, taivaan valot, päivän ja yön valot, sitten sisäplaneetat, Merkurius ja Venus, sitten Mars, ulospäin johtavan toiminnan symbolina ja sosiaaliset planeetat Jupiter ja Saturnus rakentaen ihmisen yhteisöllistä tietoisuutta. Näiden jälkeen tulevat klassisen maailman jälkeiset planeetat, Uranus, Neptunus ja Pluto. Lisäksi voidaan puhua eri luokkana asteroideista, joista suurin osa kiertää Marsin ja Jupiterin välisellä kiertoradalla. Vastikään löydettyjä kaukaisia planetoideja voidaan laittaa useampaan luokkaan: 1) kentauri-planetoideja, joiden radat ylittävät kahden tai useamman planeetan kiertoratoja 2) trans-neptunisia planeettoja, joiden radat ovat suhteellisen säännöllisiä 3) plutinoja, joiden radat ovat lähellä Pluton rataa 4) cubewanoja, joiden rata on äärimmäisen kaukana aurinkokunnan reunalla eikä niin säännöllisiä kuin trans-neptunisten planetoidien.

Planeettojen arvo:

Planeettojen arvoja sijaintinsa mukaan voi laskea monin tavoin. Yksinkertaisinta on puhua siitä, että planeetta voi olla kotimerkissään kuten Aurinko Leijonassa. Kotimerkki on aina arvokas. Jos planeetta on kotimerkkinsä vastamerkissä, sanotaan, että planeetta on "maanpaossa" kuten vanha termi kuuluu. Se on huterampi sijainti. Planeetta voi olla ylennyksessä (exaltation). Aurinko on ylennettynä Oinassa, Kuu Härässä, Merkurius Neitsyessä (Vesimiehessä joidenkin astrologien mukaan), Venus Kaloissa, Mars Kauriissa, Jupiter Ravussa ja Saturnus Vaa'assa. Kaukaisia planeettoja on vaikeampi sijoittaa tähän vanhaan systeemiin. Alennuksessaan planeetat ovat seuraavasti: Auringon alennus on Vaa'assa, Kuun Skorpionissa, Merkuriuksen Kaloissa, Venuksen Neitsyessä, Marsin Ravussa, Jupiterin Kauriissa ja Saturnuksen Oinaassa. Näiden lisäksi klassinen astrologia tunsi useita arvoperusteita. Sellaisia ovat mm. dekanaatit, kolminaisuuden (triplicity) päivä- ja yöhallitsijat, "faces", faasit ja "terms" eli termit.

Prenataalinen:

(pre - ennen, natal - syntymä) Ennen syntymää tapahtuvat astronomiset ilmiöt ovat myös astrologian kannalta kiinnostavia. Sellainen on prenataalinen uusikuu, eli se uusikuu, joka edelsi välittömästi syntymää. Sen sijaintia on käytetty erityisesti esoteerisessa astrologiassa ja vanhemmissa systeemeissä myös elonpäivien määrittämisessä. Prenataalinen uusikuu voi olla myös auringonpimennyksen hetki, jolloin esoteerinen astrologia katsoo syntyvän lapsen saavan erityisen mielenkiintoisen elämäntehtävän ja puhdistusprosessin.

Presessio:

(lat. praeccessus - kirjaimellisesti: ennen pysähtymistä). Konstellaatioihin perustuva kevätpäivän tasauspisteen siirtyminen taaksepäin eläinradalla. Nykyisin Kalojen ja Vesimiehen rajoilla.

Progressio:

(lat. progressus - edetä) Edistysmenetelmä, joka perustuu symboliseen aikaan, joka vastaa ihmisen kehitystä. Progressioista tunnetuin on ns. sekundaariprogressio, jossa syntymäkartan päivämäärään lisätään päiviä saman verran kuin on eletty vuosia ja lasketaan planeettojen asemat siitä ja verrataan syntymäkarttaan tilannetta.

Radix:

(lat. - juuri) Syntymäkarttaa on sanottu radix-kartaksi erotuksena progressiokartoista ym.

Rektasensio:

(lat. - suora nousu) Maantieteellistä pituutta vastaava taivaanpallon pituusmitta, joka ilmoittaa kuinka kaukana taivaankappale on sovitusta 0-pisteestä taivaanekvaattorilla. R.A. eli Rektasensio ilmoitetaaan tavallisesti tuntikulmana,esim. 6h 15m 33s. Jotta tähden tai planeetatn paikka voidaan määrittää, tarvitaan vielä deklinaatio, eli tähden asema ekvaattorilta pohjoiseen tai etelään.

Relokaatio:

(engl. - re-location=uudelleen paikan löytäminen). Relokaatio tarkoittaa kartan paikkakunnan vaikutusta kartan rakenteeseen. Ihmisen vaihtessa asuinpaikkaa, hänen horisonttinsa (askendentti-deskendentti) ja pystyakselinsa (MC-IC) ja koko kartan sisältö voi muuttua riippuen siitä kuin suuri maantieteellinen siirtyminen on. Syntymäkartta säilyttää merkityksensä aina, mutta tutkittaessa ajankohtaista tilannetta, on relokaatio otettava huomioon koska ihmisen konkreettinen elämä toteutuu ajan ja paikan koordinaateissa.

Retrograde:

(lat. retrogradus - taaksepäin). Planeetat peräytyvät maasta katsoen kulkien normaalia kulkusuuntaansa (vastapäivään) nähden vastakkaiseen suuntaan (myötäpäivään). Aurinko ja Kuu eivät koskaan peräydy, vain planeetat. Peräytyminen johtuu siitä, että maan pyörimisliikkeen suhde planeettojen liikkeeseen vaihtelee. Vaikka peräytyminen on optinen illuusio faktuaalisesti, on se myös tulkinnallisesti perusteltava asia. Merkuriuksen peräytyvät jaksot ovat erityisen tunnettuja.

Sideerinen eläinrata (joskus myös "sidereaalinen"):

Toinen mahdollisuus ymmärtää eläinrata, jossa kevätpäiväntasauksen pisteen siirtymä taaksepäin otetaan huomioon ja eläinradan alku ja 0 Oinasta on liikkuva. Intiassa tämä on yleisessä käytössä ja siellä eläinradan alku poikkeaa noin 24 astetta trooppisesta länsimaisesta eläinradasta. Länsimaisen kartan planeetta 12 astetta Leijonaa on intialaisessa sideerisessä kartassa noin 18 astetta Rapua. Lännessä siderealisteja on astrologien joukossa vain ehkä noin 5% astrologeista.

Solmut:

Jonkun planeetan tai Kuun radan ja ekliptikan radan leikkauskohta. Astrologiassa käytetään yleensä vain Kuun solmuja, puhutaan noususolmusta, joka leikkaa ekliptikan kun Kuun rata nousee pohjoiseen eläinradan eteläpuolelta ja laskusolmusta, jossa rata leikkaa eläinradan pohjoisesta etelään. Nämä ovat geosentrisiä, maakeskeisiä solmuja. Mutta planeettojen solmut ovat heliosentrisiä. Tällä hetkellä planeettojen solmut ovat seuraavasti:

Superkuu:

(engl. Super Moon) Nimitystä käytetään silloin kun Kuu on mahdollisimman lähellä maata uuden- tai täydenkuun aikaan. Vielä vahvempi tapaus on Auringon- tai Kuun pimennys, joka osuu Kuun ollessa lähinnä maata. Superkuu voi olla 2-5 kertaa vuodessa. Superkuun oletetaan vaikuttavan seismiseen tilaan ja äärimmäisten säätilojen syntyyn merellä ja rannikoiden tuntumassa. Käsitettä on lanseerannut erityisesti Richard Nolle.

Synastria:

(syn - kera, aster - tähti) Astrologian laji, jossa vertailaan kahta karttaa yleensä parisuhteen kannalta. Synastrian apukarttoja ovat kompositio, eli kahden ihmisen syntymäkartan sulauttaminen yhdeksi keskipisteiden avulla sekä Ronald Davisonin yhteiskartta, jossa kahden kartan sulauttaminen toisiinsa tehdään ajallisen keskipisteen kautta.

Taivaan valot:

Varsinkin vanhoissa astrologian kirjoissa puhutaan taivaan valoista, joilla tarkoitetaan Aurinkoa ja Kuuta. Aurinko on päivätietoisuuden kannalta tärkeä elämänantaja ja Kuu on refleksiivisen, alitajuisen, yötajunnan kannalta yhtä tärkeä tekijä. Ne muodostavat keskenään erottamattoman parin kuten kiinalaisen filosofian Ying ja Yang, jotka ovat kaksinapaisen kosmoksen aktiiviset voimat. Ne täydentävät toisiaan ja ovat toisilleen vastakkaisia - mutta ei peruuttamattomalla tavalla.

Transiitti:

(lat. transitus - ylitys) Planeetan nykyinen vaihtuva asema taivaalla verrattuna syntymäkartan planeetta-asemiin.

Tähtiaika:

Sovitun tähden ylitys tietyn maapallon paikan yli kahtena peräkkäisenä havaintona. Tähtivuorokausi on 3 min. 56 sek. lyhyempi kuin normaali vuorokausi. Tähtivuosi on 365.25636 vrk.

Uudet taivaankappaleet:

Klassisella ajalla tunnettiin vain Aurinko, Kuu ja viisi planeettaa. Sitten löydettiin Uranus (1781), Neptunus (1846) ja Pluto (1930). Pluton jälkeen käsitys aurinkokunnasta laajentunut. Pieniä asteroideja löydetään jatkuvasti lisää. Vuonna 1977 keksittiin Kheiron. Sen jälkeen on löytämisen tahti vain kiihtynyt. Kuiperin vyöhykkeen tuntumasta on löytynyt runsaasti uusia taivaankappaleita. Puhutaan ns. kentauri-planetoideista, joita ovat mm. Kheiron, Folos, Nessos, Khariklo, Hylonome, Iksion, Pelion, Thereus, Asbolus ja Elatus (Pylenor). Kentaurien rata leikkaa kahden kaukaisen planeetan ratoja. Puhutaan myös TNO:sta trans-neptunisista pienistä planetoideista, joiden rata mukailee Neptunuksen rataa harmonisesti. Trans-neptuniset planetoidit jakaantuvat kolmeen ryhmään: 1) on ns. cubewanot, joiden nimi oli alunperin astronomien vitsi, 1992QB1, josta englanninkielinen äännemuunnos on cu-be-wan-o, joka annettiin eräälle uudelle taivaankappaleelle. Cubewanojen rata on yli 41 AU:n päässä Auringosta eivätkä radat ole harmonisessa suhteissa planeettojen rataan. Mm. Quaoar, Kaaos ja Varuna ovat cubewanoja. Toiseksi löytyy Plutinoja, jotka ovat kaukaisia kentaureja liikkuen suhteellisen lähellä Pluton rataa ja ne resonoivat 3:2 suhteessa cubewanojen rataan. Niitä ovat mm. Ixion ja Orkus. Harvinaisin kategoria on "twotinos", jota tekevät yhden kierroksen siinä missä Neptunus kaksi. Niitä ovat vielä nimeättömät 1996 TR66, 1998 SM165, 1997 SZ10, 1999 RB216 ja 2000 JG81. Vielä on edellisiin luokittelemattomia kaukaisia kiertolaisia kuten Eris ja Sedna. Pluton asema planeettana on astronomisesti tullut yhä kyseenalaisemmaksi ja 2006 se määriteltiin kyseenalaisin kriteerein astronomisesti "kääpiöplaneetaksi" yhdessä Eriksen ja Cereksen kanssa.

Vastavierailu:

(engl. mutual reception) Kun jokin planeetta, vaikkapa Saturnus, on Jousimiehessä ja tämän merkin hallitsija, Jupiter, puolestaan Kauriissa, Saturnuksen kotimerkissä, ne vahvistavat merkkiasemillaan toisiaan olemalla toistensa kotimerkeissä.

Vertex:

(lat. "pyörre") Vertex on ensivertikaalin ja horisontin leikkauskohta lännessä. Vertexin vastakohta on antivertex, joka on sama leikkauskohta idässä. Vertex-Antivertex on akseli kuten AS-DS mutta vähemmän käytetty. Se liitetään nykyisin tulkinnassa ominaisuuksiin, joita ihminen etsii muista ihmisistä tai se viittaa pakonomaisiin ja kohtalokkaisiin kohtaamisiin ihmisten kanssa.

Void-of-course (VOC):

Erityisesti horaariastrologiassa käytetty termi, joka viittaa Kuun asemaan merkissään niin että se ei tee uutta pääaspektia liikkuessaan eteenpäin ennen siirtymistään seuraavaan merkkiin. Kuun katsotaan olevan silloin "tyhjän päällä".

Vyöhykeaika eli standardiaika:

Tietyssä maassa tai laajalla alueella vallitseva aikajärjestelmä. Järjestelmän perusta on Greenwichin nollameridiaani, josta itään aikaero kasvaa tunnilla 15 astetta maantieteellistä leveyttä kohti ja vähenee saman verran länteen mentäessä. Aikavyöhykkeitä on 12 itään ja 12 länteen. Vyöhykkeet otettiin käyttöön 1884 helpottamaan rautatieaikataulujen ja liikenteen sujuvuutta maapallolla. Suomi kuuluu Itä-Euroopan aikavyöhykkeeseen (Eastern Europen Time - EET).

Zeniitti:

Ekvaattorin pohjoisnapa.