Perustietoa astrologiasta

Länsimainen astrologia sai alkunsa yli 3 000 vuotta sitten Babyloniassa. Sitä kehittivät edelleen kreikkalaiset, arabialaiset, keskiajan ja renessanssin oppineet. Astrologia oli yleisesti arvostettu tieteenala aina 1600-luvun lopulle asti. Tällöin oppineiden kiinnostus suuntautui nopeasti kehittyviin muihin luonnontieteisiin ja astrologian harrastus vaipui suureksi osaksi vaatimattomalle, astrologisten kalenterien tasolle.

Astrologian harrastus alkoi elpyä muun muassa 1800-luvun lopun teosofipiireissä,joissa astrologista tietoutta muotoiltiin uudella henkisemmällä ja psykologisemmalla tavalla. Tämä kehitys on jatkunut voimakkaana koko tämän vuosisadan. Vaikka kaikkia astrologian haaroja - kuten esimerkiksi poliittisiin tapahtumiin ja suotuisten aloitusajankohtien valitsemiseen liittyvää astrologiaa - harrastetaan edelleenkin, on kaikkein eniten harrastetuksi osa-alueeksi tullut syntymäkartan tulkintaan liittyvä astrologia.

Astrologia tänään on vaihtoehtoinen tapa tarkastella omaa minuutta, itseä, luoda myyttinen ja myyttien kautta psykologinen kuva omista voimavaroista, lahjoista, kyvyistä, psyyken rakenteesta, sen osa-alueista ja ongelmista. Astrologia on laajemmin ottaen symbolinen kieli, jota voi soveltaa kaikkeen inhimilliseen elämään. Se ei kilpaile tieteellisen tiedon kanssa maailman ulkoisten ilmiöiden ja luonnonlakien jäsentämisessä vaan tarjoaa kokonaisvaltaisen "metakielen" ymmärtää asioiden, ilmiöiden ja tapahtumien laatua ja niiden välistä laadullista suhdetta.

Vaikka astrologialla ei ole yhtä teoriaa, sen syvin juuri on kaikkialla maailmassa tavattavalla ajatuksella siitä että ihmisen ja maailmankaikkeuden elämä kuuluvat yhteen. Astrologia on tämän perusidean heijastuma. Astrologian toimivuuden mekanismeista on esitetty useita selitysmalleja alkaen "arkkityyppisten voimien ulkoistamisesta synkronisiteetin muodossa" (C.G.Jung), jota linjaa esim. Richard Tarnas hyvin oppineilla kirjoillaan on omalla tavallaan jatkanut ja päätyen "sähkömagneettiseen orkestrointiin" (Percy Seymour). Ja malleja tulee aina lisää sitä mukaa kun erityistieteet tarjoavat uusia näkökulmia maailman ymmärtämiseen kuten holografisen mallin, sumeaa logiikkaa ja kaaos-teoriaa. Puhtaasti empiirisiä astrologian toimivuutta vahvistavia tilastollisia tuloksia saanut Michel Gauquelin on tarjonnut ja tarjoaa myös teoreettista pohdittavaa yllin kyllin.

Useimpia astrologian harrastajia puhuttelee teorioita enemmän käytäntö eli mitä astrologialla voi tehdä, mitä syntymäkartta kertoo. Kaikkien tuntema horoskooppimerkki eli aurinkomerkki on vain yksi syntymäkartan tekijöistä. Erittäin tärkeä on myös Kuun merkki ja useimmiten kaikkein näkyvin tekijä on Askendentti, eli se merkki, joka oli syntymähetkellä nousemassa itäisellä horisontilla. Lisäksi tulevat muut planeetat, kaikkien tekijöiden asemat horisontin suhteen (kartan huoneet) ja tekijöiden väliset kulmasuhteet (aspektit).

Astrologista karttaa laskettaessa tarvitaan aina mahdollisimman tarkat syntymätiedot. Tiedot saa syntymäsairaalasta, Kansallisarkistosta tai Terveyden-ja Hyvinvoinnin Laitokselta.

Astrologisen kartan eri tekijöistä on kerätty kokemusperäistä tietoa eli havaintoja siitä, miten ne yleensä ilmenevät ihmisen luonteessa ja elämässä. Vaikka jokainen ihminen on ainutlaatuinen, hän voi saada syvällistä näkemystä itseensä näiden kuvausten avulla. Astrologia onkin tällä vuosisadalla kehittynyt merkittäväksi itse- ja ihmistuntemuksen välineeksi.
 

(Raimo Nikula)